Verraten usein kuulen vastaanotolleni tulevilta ihmisiltä pohdintaa siitä ovatko heidän ajatuksensa itseään kohtaan turhamaisia? Ihmiset kysyvät myös pidänkö heitä turhamaisena, kun he edes harkitsevat teettävänsä itselleen jonkinlaisen ulkonäköä parantavan toimenpiteen? Monet haluavat pitää toimenpiteensä salassa toisilta juuri sen vuoksi, että saisivat turhamaisen ja pinnallisen ihmisen leiman otsaansa. Osa miettii rahan menoa ja sitä kuinka rahan voisi käyttää hyödyllisemmin ja etenkin järkevämmin kuin omaan turhamaiseen itsensä. Vastaanotollani näissä tilanteissa ajattelen usein, että minä en ole oikea ihminen päättämään siitä, mikä kellekin on tärkeää tai merkityksellistä, enhän voi edes tietää eri ihmisten yksityiselämän piirteitä. Jokainen on itse oman elämänsä asiantuntija.
Turhamaisuuden pelko on kuitenkin hyväksi siinä suhteessa, että se saa ihmisen vielä kertaalleen pohtimaan tosissaan toimenpiteen tarpeellisuutta ja merkitystä itselleen. Turhamaisuus ei ole mielestäni mitenkään tuomittavaa. Asiat ovat valtavan yksilöllisiä ja niitä voidaan aina katsoa niin monesta näkökulmasta kuin on ihmisiäkin. Tunnen useita ihmisiä, jotka ovat olleet epäröimättä valmiita panostamaan paljon rahaa esimerkiksi vaatteisiin tai ajoneuvoihin, jotka kuitenkin väistämättä kuluvat ja jäävät ehkä pois käytöstä jollain aika välillä. Harvemmin ihmiset ehkä pitävät ylihintaisella autolla ajavaa henkilöä turhamaisena. Valitettavan usein ihmiset, jotka haluavat muuttaa jotain kehonsa kohtaa niiden häiritessä heidän elämänlaatuaan, nähdään hyvin turhamaisina. Taitaa kuitenkin olla niin, että jokaisella on oikeus määrätä omasta kehostaan. Ulkopuolisen on vaikea tietää toisen ihmisen elämää niin läpikotaisin, että pystyisi oikeasti sanomaan jonkun olevan turhamainen omaan kehoonsa liittyvän asian suhteen.
Niin kuin tiedämme kaikkeen elämässä liittyy riskejä, myös plastiikkakirurgiaan. Toimenpiteistä aiheutuvista riskeistä kuuluu asiantuntevan lääkärin kertoa rehellisesti ennen toteutusta, jotta ihminen pystyy muodostamaan oikean kuvan siitä millainen hyöty-riskisuhde oikeasti toimenpiteeseen ja odotettavissa olevaan lopputulokseen liittyy. Joskus kuitenkin oman kehon piirre tai seikka, esimerkiksi korvien muoto tai otsan juonne, häiritsevät niin paljon, että asia vaikuttaa mieleen jokaisena päivänä tai viikkona. Tällöin asian korjaaminen saattaa olla järkevää, ehkä myös kaikkea muuta kuin turhamaista jos toimenpiteellä saavutetaan elämänlaatua itselle. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että kauneuskirurgiseen toimenpiteeseen liittyen ihminen itse joutuu kantamaan suurimman vastuun, etenkin sen suhteen jos lopputulos ei olekaan toivotunlainen. Valitettavasti aina kaikkia toiveita ei ole mahdollista edes toteuttaa. Tällöin on nähdäkseni syytä uskoa ja luottaa ammattilaisen näkemykseen tilanteesta. Joskus kauneuskirurgiaa harkitsevan voi olla viisasta käydä useamman plastiikkakirurgin vastaanotolla varmistuakseen toimenpiteellä saavutettavista hyödyistä. Ja toisaalta tulla myös tietoiseksi kaikista siihen liittyvistä riskeistä.
Mielestäni turhamaisuuden häpeän ei kannata antaa olla este lääketieteellisesti turvallisille toimenpiteelle, mutta kaikkeen kirurgiaan liittyvistä riskeistä johtuen on asioihin hyvä perehtyä ennen plastiikkakirurgiseen toimenpiteeseen hakeutumista. Turhamaisuuden tunteen voi ajatella normaalina siinä mielessä, että se on yksi tunne monien elämään kuuluvien tunteiden joukossa. Ajatus turhamaisuudesta myös suojaa osaltaan meitä tekemästä aivan kaikkea, sitäkin mikä ei ole oikeasti meille hyväksi. Kokemukseni mukaan ne ihmiset ketkä esittävät kysymyksen turhamaisuudesta vastaanotollani ovat järkeviä ja harkitsevia henkilöitä, joiden kanssa usein päästäänkin yhteisymmärrykseen toimenpiteen tai hoidon mielekkäästä ja turvallisesta toteutuksesta.
Hyvää joulua ja onnea vuodelle 2022!
