Yleisesti puhuttaessa plastiikkakirurgiaa saatetaan pitää synonyymina kauneuskirurgialle. Plastiikkakirurgin vastaanotolle tuleminen voidaan kokea jopa häpeälliseksi esimerkiksi aikaisemmin mainitun turhamaisuuden pelossa. Tosiasiallisesti plastiikkakirurgia on kuitenkin paljon muutakin kuin vain ulkonäön parantelua. Suuri osa suomalaisista plastiikkakirurgeista työskentelee julkisen sairaudenhoidon parissa hoitaen erilaisia syöpäsairauksia ja pehmytkudostraumoja. Myös erilaisten kirurgisten komplikaatioiden hoitaminen on tärkeä osa julkisen sairaalan plastiikkakirurgin työnkuvaa. Osittain työ voi olla hyvin samanlaistakin yksityisellä lääkäriasemalla ja kunnallisessa sairaalassa. Toisaalta työ voi olla myös hyvin erilaista jopa niin erilaista, että pelkästään yksityispuolella työskentelevä plastiikkakirurgi voi joutua ikään kuin opettelemaan peruskoulutuksensa jälkeen täysin uuden ammatin ja toisin päin.
Itse, molemmilla puolilla työskentelevänä, olen miettinyt voiko yksityisen ja kunnallisen plastiikkakirurgin työn jotenkin yhdistää? Voiko sairaalassa työskentelevä plastiikkakirurgi olla hyvä myös kauneuskirurgiassa tai kauneuskirurgi hyvä trauma- sekä syöpäkirurgiassa? Itse ajattelen, että niin kutsutun kauneuskirurgian ja korjaavan kirurgian ei tarvitse olla toisiaan poissulkevia, mutta aikaa ja viitseliäisyyttä pitää uhrata monin verroin enemmän kuin ehkä silloin kun työnkuva on rajautunut vain yhteen osa-alueeseen. Tämä lienee luonnollista. Tärkeänä motivaationa toimii innostus ja mielenkiinto aihetta kohtaan.
Plastiikkakirurgin työ on vaativaa kaikissa olosuhteissa juuri sen moninaisuuden vuoksi. Plastiikkakirurgit työskentelevät oikeastaan kaikkien anatomisten alueiden parissa. Kyse ei ole pelkästään rintarauhasen kirurgiasta niin kuin joskus saatetaan ajatella. Plastiikkakirurgin työn- ja kädenjälki ovat usein melko nopeasti ja lopulta aina nähtävissä. Sattuma on elämässä aina läsnä ja parhaimmankin kirurgin asiakkaalle tai potilaalle voi tulla ongelmia leikkauksessa tai paranemisessa. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin tietämys siitä miten asiat hoidetaan jos ongelmia ilmenee.
Plastiikkakirurgin työssä joutuu soveltamaan opittua tietoa joka päivä, sillä jokainen leikkaus on yksilöllinen ja jokaisen ihmisen kehon on erilainen. Täysin sama leikkaus näyttää erilaiselta eri vartaloissa. Usein täysin samaa leikkausta ei voida edes toistaa samanlaisena toiselle juurikin ihmisten erilaisuuden vuoksi. Nähdäkseni tämä ´haaste´ on kuitenkin tämän työn suola ja ihmisten erilaisuus on ehdottomasti rikkaus. Jokaisessa meissä on jotakin kaunista ja varmasti jotakin vähemmän kaunista, ainakin omasta mielestämme. Kehomme epäsymmetrisyyksiä voi olla mahdoton korjata kirurgialla. Esimerkiksi kasvoilla erilaiset ilmeemme tuottavat väkisin koko ajan epäsymmetrioita, jotka toisaalta tekevät meistä meidät ja ovat kauniita juuri meidän omilla kasvoillamme. Kaikissa olosuhteissa kaikkea estetiikkaa ei ole edes mahdollista saavuttaa. Joskus ei niin esteettisellä toimenpiteellä saatetaan pelastaa ihmisen raaja tai jopa elämä. Toisaalta esteettisten toimenpiteidenkään merkitystä elämän pelastajana ei tule väheksyä, mutta esteettinen toimenpide ei ehkä voi olla elämän pelastumisen lähtökohta vaan ehkä enemmän parantava lisä. Kauneuden määritelmä on valtavan moninainen ja vaikea asia. Tämän(kin) vuoksi pelkästään ulkonäköä parantavaa kirurgiaa kannattaa aina harkita tarkasti ettei lopputuloksen kanssa tule liian suurta pettymystä. Kirurginen toimenpide ei välttämättä ole lopullinen vaan toimenpiteen lopputulos voi elää, vanheta ja muuttua kehomme muutosten mukana. Erilaisissa hoidoissa ja toimenpiteissä on hyvä erottaa myös toimenpiteen tavoite. Jotkut toimenpiteet ovat esimerkiksi vanhentumista ennaltaehkäiseviä kuten tietyt laserhoidot ja toiset toimenpiteet ovat jo ikämuutoksia kunnolla korjaavia kirurgisia leikkauksia kuten kasvojen kohotus. Korjaavalla kirurgialla voidaan tietyissä rajoissa muuttaa iästä riippumatta kehon tai sen osan muotoa ja mallia, mutta myös tehdä selvästi lääketieteellistä ja sairaudenhoitoon lukeutuvaa kirurgiaa esimerkiksi palovammojen tai syöpäsairauksien yhteydessä.
Olen siinä mielessä onnekas, että saan tehdä sellaista työtä jonka koen mielekkääksi, välillä jopa intohimoiseksi harrastukseksi. Omalla kohdallani julkisen terveydenhuollon sairaalatyö täydentää ja ylläpitää osaamistani myös yksityispuolella. Välillä olen joutunut miettimään tuhlaanko tärkeintä omaisuuttani eli aikaa liikaa työnteolle, mutta koen edelleenkin työni mielenkiintoiseksi ja tarinat sen takana kannattelevat motivaatiotani eteenpäin. Helppoahan tämä työ ei ole , mutta ei se niin ollut varmasti tarkoitettukaan. Mukaan mahtuu myös päiviä, jolloin joku toinen ammatinvalinta tuntuisi paremmalta. Mitään muuta ammattia en voisi kuitenkaan itselleni kuvitella
