On arvioitu, että Suomessa joka kahdeksas nainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Koko ajan kehittyvien lääkehoitojen ohella leikkaushoito on kuitenkin tärkeässä roolissa rintasyövän hoidossa. Rintarauhasta säästävät tekniikat ovat yleistyneet, mutta osalta naisista päädytään edelleen sairauden luonteen ja yksilön tilanteen perusteella myös koko rinnan poistoon. Rinnan menetys on usein iso asia yksilölle. Rintakehän toispuolisuudesta voi aiheutua merkittävää toiminallista, henkistä ja esteettistä haittaa. Ihmiset kokevat tämänkin tilanteen hyvin yksilöllisesti toisille rinnan puuttuminen on hyvin iso, elämään vakavasti rajoittava tekijä, kun toiset taas eivät koe asiaa häiritsevänä. Tärkeintä on nähdäkseni miettiä tilanne oman itsensä kannalta, välittämättä liikaa muiden mielipiteistä asian suhteen. Rinnan korjausmenetelmiä on useita ja niiden soveltuvuus ja riskitaso sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä vaihtelee yksilöllisten ominaisuuksien perusteella. Kullekin yksilölle paras menetelmä rinnan korjauksen suhteen mietitään anatomisista seikoista, kehonrakenteesta, iästä ja yksilön omista toiveista riippuen. Yleisesti ottaen suurin osa rintojen korjausleikkauksista tehdään Suomessa julkisen puolen yksiköissä, mutta myös yksityispuolella rinnan korjaaminen on mahdollista.
Täysin samanlaista, menetettyä rintaa on luonnollisesti mahdoton saada takaisin, mutta tavallisesti leikkauksella saadaan vähintäänkin riittävän hyvä lopputulos aikaiseksi. Yleisesti ottaen ensisijaisena vaihtoehtona pyrin itse aina suosittelemaan omakudossiirrettä eli leikkausta, jossa uusi rinta rakennetaan oman kehon osasta. Tavallisin suosittelemani rinnankorjausleikkaus tehdään alavatsakielekkeellä. Tässä leikkauksessa uusi rinta rakennetaan alavatsan ylimääräisestä ihosta ja ihonalaisrasvasta. Luonnollisesti tilanteesta ja yksilöstä riippuen muitakin hyviä ja ensisijaisia menetelmiä on olemassa. Joskus potilaan kanssa päädytään myös implantein tehtävään korjaukseen, joka saattaa ollakin paras vaihtoehto sille henkilölle juuri sillä hetkellä.
Mikään leikkaus ei tietenkään ole riskitön, mutta hyvä tiimityö ja oikean menetelmän valinta kullekin yksilölle sekä kirurgin ammattitaito vähentävät leikkausriskejä olennaisesti. Lähtökohtaisesti, etenkin mikrokirurgiaa vaativat rinnankorjaukset on suositeltavaa tehdä useamman kirurgin yhteistyönä.
Itse teen rintasyövän jälkeisiä rinnankorjausleikkauksia sekä julkisen että yksityispuolen puolen työssäni. Yleisesti ottaen potilas- ja asiakastyytyväisyys on ollut hyvää. Suurin osa potilaista kokee rinnankorjausleikkauksen olleen ehdottomasti vaivan arvoista. Muutama potilaani halusi jakaa kokemuksensa tähän blogitekstiin. Nämä rohkeat potilaani antoivat luvan myös kuvien julkaisuun.
Itse suoritan mikrokirurgiaa vaativat leikkaukset aina yhteistyössä toisen ammattitaitoisen plastiikkakirurgin kanssa. Näidenkin seuraavassa kokemuksensa kertovien asiakkaiden leikkaukset olen tehnyt yhdessä plastiikkakirurgi Ilkka Kaartisen kanssa.Henkilöille on tehty rinnan korjaus alavatsakielekkeellä (DIEP). Yhdelle haastatelluista tehtiin välitön rinnan korjaus eli rinnan poiston yhteydessä rinta korjattiin samassa leikkauksessa alavatsakielekkeellä. Toisille haastatelluista tehtiin puolestaan tavanomainen jälkikorjaus eli rinta korjattiin vasta syövän kokonaishoitojen jälkeen.
Haastattelussa esitettiin seuraavat kysymykset:
- Miten päädyit vatsakieleke leikkaukseen?
- Millainen oli leikkauskokemuksesi?
- Miten toipuminen meni? Kestikö päiviä viikkoja vai vuosia? Milloin palasit pieniin arkiaskareisiin? Entä normaaliin työelämään?
- Oletko tyytyväinen lopputulokseen? Toiminnallisesti/ esteettisesti?
- Rajoittaako rintarekonstruktio nyt elämääsi?
- Yleistä palautetta
1. ´Päädyin vatsakielekeleikkaukseen lääkärin suosituksesta. Minulle oli rinnan poiston jälkeen kuitenkin selvää, että haluan rinnan korjausleikkaukseen, jos se vain on mahdollista. ´
´Olin saanut jostain käsityksen, että samalla kertaa on mahdollista tehdä myös korjausleikkaus (varmaankin olin sen jostain aiemmin lukenut). minulla oli sen verran vuosikasvua vyötäröllä, että siitä sai ”ihannepalan” korvaavaksi rinnaksi – eikä implanttia tarvinnut harkita. Myös minun mielestäni tämä oli järkevää, sillä näin pääsin yhdellä toipumisella kahden operaation sijaan. Ja tulipa vielä vatsankiristys bonuksena.`
2. ´Ennen leikkausta pelotti ja jännitti. Oli tietenkin kipuja ja pahoinvointia. Vatsan haava oli kipein. Ei niinkään rinnan haavat.´
´ En ole tyyppiä, joka etukäteen hirveästi asiaa suree – kun ei tiedä mitä tuleman pitää. Hyvin nukutun yön jälkeen pikkuisen jännitti, mutta ympärillä oli rauhallisesti toimivia henkilöitä, joten ei hätää. Heräsin tarkkaamosta paketissa ilman isompia tuntemuksia ja taas oli hoitaja seurana. Sinäkin kävit kuittaamassa, että kaikki meni hyvin. Tarkkailuaika leikkauksen jälkeen meni hienosti ja koska pulssia uudesta rinnasta mitattiin jopa tunnin välein, ei päässyt pitkästymään.
3. ´Olen tyytyväinen, että kuntoutus ja liikkeelle patistaminen alkoi jo osastolla leikkauksen jälkeen. Toipumiseen kaiken kaikkiaan meni pari kuukautta, sen jälkeen lähdin jumppiin ja kuntoilemaan, kuten ennen leikkausta.´
´Muutama päivä osastolla antoi uskoa hyvään toipumiseen ja liikkeelle läksin muistaakseni seuraavana päivänä, kun oli osastolle tullut. Alkuunhan se oli vähän hankalaa. Varmaankin ensimmäiset pari viikkoa meni vain ”siirrellessä itseään” jääkaapin ja Wc:n väliä, sillä ylösnousu tuntui hieman haastavalta vatsan leikkausarven takia. Jumppaliikkeitä ohjeen mukaan tein myös. Leikkauspvä oli 4.11. ja töihin palasin 20.12. Tähän mennessä vatsan haava oli parantunut, eikä sitä tarvinnut huoltaa tai muutoinkaan isosti varoa.
4. ´ Olen tyytyväinen. Vielä ei ole tehty nänniä. Luulen, että sen jälkeen myös esteettisesti lopputulos paranee. Esim. uimahalliin meno on vielä hankalaa.´
´Olin heti alkuun hämmästynyt, kuinka siisti uusi rinta oli! Ei ollut käsitystä siitä, miten paljon vielä vanhaa ihoa siihen jäi ja siten vähemmän leikkausjälkiä. Olen ”esitellyt” tätä uutta rintaa kaikille, ketkä ovat sen halunneet nähdä – niin hyvä se on (myös muiden mielestä)! Toki totuttelua on vaatinut sen ”toisenlainen” tuntu. Ensin oli suurta puutuneisuuden tunnetta, joka on aikaa myöten helpottanut, muttei kokonaan poistunut. Samoin rinta tuntuu ehken hivenen raskaammalta möhkäleeltä .Toimeen kuitenkin tullaan ja symmetrisesti se on samaa luokkaa terveen rinnan kanssa. Sellainen arkipäiväinen huomio, että pienirintaisena olen ollut paljon kotioloissa ilman rintsikoita, mutta nyt tämä uusi malli tuntuu paremmalta liivien eli tuen kanssa.´
5. ´Rintarekonstruktio ei rajoita mitenkään muuten elämää kuin, että tuo uimahalliin meno ja yleiseen saunaan meno ei ole vielä houkutellut. Olen tyytyväinen myös siihen, että kuntoutus alkaa heti ja kannattaa olla itse aktiivinen.´
’ Rajoituksia ei rintarekonstruktio ole elämääni tuonut, paitsi sen, että rintaliivejä pidän myös kotona, eikä tuokaan varsinainen rajoite ole – vaan tottumiskysymys.´
