Rasvaimulla tarkoitetaan rasvan mekaanista poistoa kehon eri alueilta. Menetelmä on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa jo 1920 luvulla, kun ballerinan polvien alueelta koitetiin epäonnistuneesti poistaa rasvaa paremman ulkonäön saavuttamiseksi. Myöhemmin rasvaimutekniikat kehittyivät ja laajempaan käyttöön rasvaimutekniikat tulivat 1970-1980 luvuilla.
Rasvaimussa käytetään yleensä alipainetta rasvasolujen imemiseksi pois kehosta. Rasvan irrottelussa voidaan käyttää apuna keittosuolaliuosta tai rasvaimu voidaan tehdä myös ilman vesiavustusta niin sanotusti kuivana rasvaimuna. Erilaisia lääkinnällisiä laitteita voidaan käyttää rasvaimun apuna. Näiden teho voi perustua esimerkiksi juuri nesteen (WAL= water assistent) tai liikkeen (PAL=power assistent) vaikutukseen rasvaimun apuna.
Kenelle rasvaimu sitten sopii? Voiko rasvaimulla laihtua? Rasvaimun on mielestäni parhaimmillaan pienemmille täsmäalueille. Kokoanisvaltaisen kehon rasvan poistoon paras menetelmä on elintapojen muutos ja painonhallinnan keinot. Joskus kuitenkin rasva lähtee sulamaan epätasaisetsi ja joku tietty anatominen alue voi jäädä onnistuneesta painonpudotuksesta huolimatta häiritseväksi. Etenkin tällöin rasvaimu voi olla hyvä keino painonpudotuksen ja kehonmuokkaamisen viimeistelyyn. Rasvaimu voi toki myös motivoida painon pudotuksessa. Jos painon hallintaan panostetaan vasta rasvaimun jälkeen voi löysää ihoa ilmaantua rasvaimualueelle sitten jälkikäteen herkemmin. Toisaalta jos painoa ei onnistuta hallitsemaan rasvaimun jälkeen ja paino nousee saatetaan koko rasvaimun tulos menettää. Jokaisen henkilökohtainen ihonlaatu määrittelee pitkälti sitä miten hyvin iho jaksaa vetäytyä ja kiinteytä rasvaimun jälkeen etenkin silloin kun tehdään iso ja tehokas imu. Ihon kiinteytymistä voi olla hyvin vaikea ennustaa edeltä. Löysää ihoa saattaa jäädä ja joskus rasvaimuun onkin syytä yhdistää imualueen löysän ihon poisto kirurgisesti. Lisäksi rasvaimua voidaan tehdä tietyin lääketieteellisin perusteluin esimerkiksi imunesteturvotuksen hoidossa.
Rasvaimun hyvät puolet ja edut tulevat mielestäni esiin, että toimenpiteestä itsestään ei jää isoja arpia eikä isoja leikkausviiltoja tarvitse tehdä. Lisäksi rasvaimu on mainio keino kehon täsmäalueiden hoitoon esimerkiksi leuanalus, vatsa ja kyljet tai reisien ulkosyrjät. Lisäksi usein etenkin pienempiä rasvaimuja voidaan tehdä paikallispuudutuksessa eikä näin ollen yleisanestesiaa eli nukutusta tarvita.
Huomioitavana puolina rasvaimuissa nostaisin esille imun yhteydessä tarvittavan suhteellisen pitkän jatkohoidon painetekstiileillä. Tekstiilihoito on tärkeää, jotta iho ja ihonalaistila jaksaa imun jäljiltä vetäytyä ja kiinteytyä sekä tarttua uudelleen alustaansa. Usein painetekstiilihoitoja on syytä jatkaa viikkoja toimenpiteestä. Lisäksi imualueen anatomisesta alueesta ja laajuudesta riippuen imualueet voivat olla arkoja ja kipeitä päiviä ja jopa viikkoja. Lisäksi ensimmäisten viikkojen ajan mittaviakin mustelmia voi esiintyä. Yleensä sairasloman tarve rasvaimun jälkeen työstä riippuen on 3-5 vuorokautta. Toimenpiteen jälkeinen turvotus laskee yleensä 4-10 viikossa ja lopullinen lopputulos on nähtävillä noin 3-4 kuukauden kuluttua toimenpiteestä. Jälkihoidossa tarvitaan siis aikaa ja motivaatiota vaikka isoja arpia sinänsä toimenpiteestä ei synnykään.
Yleisesti ottaen rasvaimu on varsin turvallinen toimenpide osaavissa käsissä tehtynä. Kaikkiin toimenpiteisiin liittyy kuitenkin riskejä kuten tulehdus ja verenvuotriskit. Myös tyytyväisyys rasvaimun tulokseen ja toimenpiteellä saavutettaviin tuloksiin voi vaihdella asiakkaan ja hoitavan kirurgin välillä, jolloin odotettavissa olevan lopputuloksen totuudenmukainen arvioiminen, siinä määrin kun se on mahdollista, on olennaista ennen toimenpiteeseen lähtöä.
Omalla vastaanotollani rasvaimut ovat yksiä kysytyimpiä toimenpiteitä ja suurin osa asiakkaista kokee hyötyä toimenpiteistä ja ovat tyytyväisiä jälkikäteen. Toivotuimmat rasvaimun alueet ovat vatsa ja leuanalunen. Joskus rasvaimua kysytään myös helpottamaan vatsan alueen niin sanottua pömpötystä, mutta tähän rasvaimu auttaa huonosti ja vatsaontelon sisäistä rasvaa eli viskeraalista rasvaa imulla ei voida poistaa. Rasvaimu kohdistetaan vain ihonalaiseen rasvakudokseen minkä voi tuntea sormilla ihoa puristamalla yhteen.
Parhaat tulokset rasvaimulla saavutetaan mielestäni silloin kun hoidon tukena on hyvä elintapahoito ja jatkohoitoon oikein motivoitunut asiakas, jolla on totuudenmukaiset odotukset hoidon mahdollisuuksista. Kokoanisvaltaiseksi laihdutusmenetelmäksi kirurginen rasvaimu soveltuu huonosti. Mielestäni rasvaimu on kehon muokkaamisessa tehokas ja varsin turvallinen keino näkyvien tulosten saavuttamiseksi etenkin kehon täsmäalueilla. Lopputulos ja toimenpiteen tehokkuus riippuvat kuitenkin pitkälti kunkin henkilön lähtökohdista ja toimenpiteen huolellinen suunnittelu on ensiarvoisen tärkeää.
Seuraavassa kirjoituksessa käsitellään rintasyövän jälkeistä korjaavaa kirurgiaa potilaskokemuksen kautta.
Tunnelmallista syksyä!