Kohtaan työssäni silloin tällöin ihmisiä, jotka ovat huolissaan siitä, että heidän puolisonsa huomaa esimerkiksi esteettisen pistoshoidon, kuten botuliinitoksiinin käytön. Olen usein miettinyt, mistä tämä johtuu. Onko kyse enemmän siitä, että halutaan piilotella itse hoitoa ja antaa toisenlainen kuva itsestä, vai onko kyse siitä, että ennakkoluulojen vuoksi tulee oikeasti tuomituksi puolison silmissä? Asiaan perehtymätön voi helposti kuvitella, että kumppanista tulee yhden botuliini-injektion jälkeen kivikasvo, joita nähdään etenkin ulkomaalaisessa mediassa varoittavana esimerkkinä kauneuskirurgiasta. Tämän mielikuvan jälkeen ei ole ihme, että ennakkoluuloja riittää. On lisäksi ymmärrettävää, että huoli voi herätä myös sen suhteen, että etenkin kirurgia koetaan vaaralliseksi ja näin ollen se koetaan uhaksi rakkaan ihmisen terveydelle. Kirurgia ei ole mutkatonta ja kaikkea voi valitettavasti tapahtua samoin kuin elämässä yleensä. Onneksi useimmiten kaikki menee kuitenkin hyvin niin kirurgiassa kuin elämässäkin, ainakin pitkällä ajanjaksolla arvioituna.
Haastattelin muutamien asiakkaideni puolisoita, jotka lähtökohtaisesti olivat hyvin kielteisiä asiakkaideni botuliinihoitoihin, saatikka mihinkään isompaan kirurgiseen toimenpiteeseen. Puolisot kertoivat vastustavansa hoitoja, koska kokivat ne täysin turhiksi ja pinnallisiksi. Toisaalta minulle kerrottiin, että terveyden- tai sairaudenhoidollisista syistä hoidot olisivat puolisoille ehdottomasti tarpeellisia ja hyväksyttyjä. Tämä mielipide on hyvin ymmärrettävä, mutta ei yksioikoinen. Kyseiset asiakkaani ovat käyneet harvakseltaan jo pidempään vastaanotollani ja kokevat edelleen saaneensa lisää hyvinvointia ja itseluottamusta hoitojen seurauksena. Heidän kumppaninsa eivät ole huomanneet hoitoja vuosiin, tai eivät ainakaan ole niistä maininneet. Todennäköisesti henkisen hyvinvoinnin vaikutus ja iloisempi mieliala ovat kuitenkin olleet huomattavissa tai ainakin aistittavissa.
Mikä sitten on terveydenhoitoa, ja mikä ei? Miten se määritetään? Eikö parempi fiilis vaikuta kokonaiskuvaan ja tunteeseen terveydestä? Ja lopulta moni asia terveydessä on kiinni omasta tuntemuksesta. Hyvä esimerkki samaisesta asiasta toisin päin on eräs potilaskohtaamiseni muutamia vuosia sitten. Vastaanotolleni lähettiin asiakas, jolla oli taustalla hankala päänsärky ja migreeni. Hänelle oli käytetty botuliinitoksiinia päänsäryn hoitoon. Nyt ongelmana oli otsan ja kulmakarvojen roikkuminen silmien näkökentän päällä siten, että potilas ei pystynyt kunnolla enää lukemaan kirjoja tai lehtiä. Kävi ilmi, että botuliinia oli annosteltu sairaudenhoidollisin perusteluin liikaa ja vääriin kohtiin, mikä oli aiheuttanut edelleen hankalan vaivan ja koko otsan lihaksiston toimimattomuuden siinä määrin, että otsan lihaksisto ei jaksanut enää kannatella kulmakarvoja omalla paikallaan. Päädyin suosittelemaan hänelle jatkossa asianmukaista botuliinitoksiiniannosta ja pistostekniikkaa, enkä leikkausta. Häntä hoitanut lääkäri oli todennäköisesti keskittynyt aluksi pelkästään päänsäryn tehokkaaseen hoitoon, eikä varsinaisia sivuvaikutuksia oltu huomioitu. Ihminen on aina hoidettava kokonaisuutena, ja usein on edullista miettiä sairaudenhoitoa myös esteettisestä näkökulmasta, ainakaan sen huomioimisesta ei ole haittaa potilaalle tai asiakkaalle.
Toisaalta jos kyse on omasta itsestä, niin päätökset omasta kehosta kuulunevat henkilölle itselleen. Lisäksi jokaisella voi olla omia yksityisiä asioita, joita ei tarvitse kaikille edes kertoa, ei edes puolisolle. Jokainen ihminen, kuten parisuhdekin, on yksilö ja omanlaisensa, joten viisainta on olla tuomitsematta ketään tavasta tai tyylistä olla ja elää. Tietysti on mahtavaa, jos ihmisellä on sellainen tilanne, että erityisiin esteettisiin hoitoihin ei koeta tarvetta. Ei kuitenkaan voi olla väärin niihin hakeutuakaan. Nähdäkseni olennaista on aina pohtia hoidon tarpeellisuus etukäteen ja varmistua, ettei hoidosta aiheudu haittaa omalle terveydelle. Sain muutama viikko sitten mieltä lämmittävän asiakaspalautteen, jossa kirjoitettiin näin: ´Kiitos hoidostasi, lopputulos on parempi kuin osasin kuvitella, ja nyt kotona peiliin katsoessa hymyilyttää väkisin´. Kukapa ei rakastaisi hymyilevää ihmistä ja kumppania? Onko sillä lopulta väliä, millä hymy saadaan kasvoille, kunhan se ihmisestä itsestään tuntuu oikealla ja hyvälle?
Seuraavassa blogin päivityksessä käsitellään rintojen suurentamista silikoniproteesein. Erityisesti tarkoituksena on pohtia toimenpiteeseen liittyviä hyötyjä ja haittoja sekä implantteihin liitettyä hieman huonommin tunnettua sairautta, BII (breast implant illness). Blogissa vierailee tämän aiheen ympärillä hyvä ystäväni ja kollegani plastiikkakirurgi ja lääketieteen tohtori Jenny Lopez, joka on tehnyt uraa plastiikkakirurgina sekä Venezuelassa että Australiassa.
